Laatikon ulkopuolella ajattelu?

box

Yritin miettiä tekstille jotain osuvaa otsikkoa suomeksi, mutta en keksinyt sellaista. Mielestäni tuo englanninkielinen sanonta vaan osuu niin hyvin siihen, mitä haen takaa eikä boxin ulkopuolelle ajatteleminen kuulosta suomeksi yhtä hyvältä. Vai olisiko sille joku parempi suomennos?

Ajattelin pohtia tässä tekstissä hieman sitä, miten joskus olemme hyvin kapeakatseisia emmekä osaa ajatella asioita muista näkökulmista kuin siitä yhdestä ainoasta. Tarkoitan pääasiassa niitä asioita, jotka kuvittelemme päässämme hyvin negatiiviseksi ja annamme niiden vaikuttaa mielialaamme ja toimintaamme, koska emme osaa katsoa tilannetta muista näkökulmista. Usein nimittäin teemme tilanteista päätelmiä päässämme, jotka vaikuttavat mielialaamme negatiivisesti, mutta niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Esimerkiksi ryhmäliikuntaohjaajana olen hyvin herkkä reagoimaan ympäristössäni tapahtuviin asioihin. Yritän lukea asiakkaiden ilmeistä ja eleistä, miten he kokevat tunnin, pohdin olosuhteita ja niiden vaikutuksia kävijämääriin ja saatan jopa pohtia, miksi jotkut asiakkaat eivät tulleet tunnilleni seuraavalla viikolla. Saattaa tulla viikko, kun tunnilla on vain 6 asiakasta, puolet on ensikertalaisia, joiden on vaikea pysyä mukana ja koen epäonnistuneeni ohjaajana, kun kaikki eivät pysy heti treenissä mukana ja asiakkaita on niin vähän. Mutta en tule ajatelleeksi sitä, että nyt on a) kesäloma ja ihmisillä on muutakin tekemistä, b) kaikki tunnit ovat helteellä hiljaisia, c) osa asiakkaista vaihtelee tunteja aina oman aikataulun mukaan eikä käy samoilla tunneilla viikosta toiseen d) tämä tunti ei vaan ole heille mieluinen e) tuntini paikka on uusi tässä aikataulussa eivätkä kaikki ole vielä löytäneet sitä jne. Itseasiassa juuri näin kävi kesäkuun alussa, kun yhden tuntini aika muuttui ja ensimmäisillä viikoilla asiakkaita oli vähemmän. Melkein itkua vääntäen ajelin kotiin, kun mietin, että koko kesä menee näin, ettei siellä käy ketään. Vaikka se oli vain yksi tunti. Mutta nyt asiakasmäärät ovatkin taas kasvaneet ja palautekin tunneista on hyvää. Viimeksi eilen sain kuulla useammalta, että olen todella selkeä ja oli hauskaa treenata. Jopa pitkästä aikaa pumppiin tullut asiakas sanoi, että pysyi hyvin mukana ja osasi valita ohjeillani sopivat painot, joilla treenata. Juuri niitä asioita, mitä tavoittelenkin ohjatessa. Että asiakas saa vain nauttia treenaamisesta turhia miettimättä. Märehtimiseni oli siis ihan turhaa. Ja onhan se niinkin, ettei kaikkia vain voi miellyttää.

Jos alan miettimään omaa jumppakäyttäytymistäni asiakkaana, niin olen hyvin kaavoihin kangistunut. Käyn viikosta toiseen samoilla tunneilla, vaikka tiedän, että meidän salilla on paljon muitakin hyviä ohjaajia ja tunteja, olen vakoillut heitä oven takana 😉 Saatan käydä joskus kokeilemassa muitakin tunteja ja oikeasti tykätä niistä tosi paljon, mutta silti menen taas seuraavalla viikolla sille samalle tunnille, missä olen aina ennenkin käynyt. Vaikka en siis palaa enää sille hyvän ohjaajan tunnille, pidin siitä silti. Ja joskus vain itse tunti ei kolahda, vaikka ohjaaja ohjaisikin sen hyvin. Esimerkiksi tanssitunneissa olen vain niin huono, että paraskaan ohjaaja tuskin saa kipinääni syttymään jatkuvaksi. Ja vielä se täytyy sanoa, että asiakkaana tunneilla olen monesti niin keskittynyt, että voisi välillä varmasti luulla, etten ole ollenkaan innostunut tai kiinnostunut, vaikka todellisuudessa olen vain keskittynyt. Muistan, kuinka kerran ajattelin itsekin yhdestä asiakkaasta, että tuo ei tainnut pitää tästä tunnista yhtään, mutta hänestä tulikin vakioasiakas ja sain häneltä palautetta, että tuntini on todella kiva. Ylianalysointi on siis ihan turhaa ja monesti saa huomata, että tekee omassa päässään asioista ihan muita päätelmiä kuin ne todellisuudessa ovat. Vaikka siellä tunnilla olisi vain 6 asiakasta, niin täytyy asennoitua samalla tavalla kuin että siellä olisi 60. Seuraavalla viikolla voi olla taas 30 asiakasta. Ja jokainen tunti on kuitenkin oma käyntikortti. Riittää kun nuo kaikki 6 kehuvat tuntia ystävilleen ja hekin tulevat kokeilemaan.

Eihän anneta pienten asioiden muodostua päässämme liian suuriksi? Pysähdytään miettimään asioita myös muilta kannoilta ja mietitään, ovatko ajatuksemme realistisia. Ja jos omassa toiminnassa onkin jotain parannettavaa, niin parannetaan ja näytetään kaikille, ettei jäädä pyörimään niissä negatiivisissa ajatuksissa. Ne ei kuitenkaan johda mihinkään. Saat paremman mielen kun näytät itsellesikin, että nuo typerät ajatukset olivat ihan turhia ja oikeasti osaat ja pystyt vaikka mihin! 🙂

Marko
 

Click Here to Leave a Comment Below 0 comments

Leave a Reply: