Marko

Author Archives: Marko

Aidosti itsevarma?

Hola pitkästä aikaa! Missähän on mun blogimotivaatio? Mua ei oo juurikaan kiinnostanut kirjoitella mitään. On ollut kivaa vaan nauttia arjesta omine juttuineen, ja panostaa niihin. ”Talk less, do more” on ollut aika osuva viime aikoina. Tosin kai sitä voisi myöntää, että liityin jopa E-kontaktin jäseneksi tän arvostelun takia. 🙂

Ylläri muuten, että heti kun treenit sujuu älyhyvin ja kroppa on yhteistyöhaluinen, niin iskee flunssa. Maanantai-aamuna tää alkoi pienellä kurkkukivulla, joka helpotti päivää kohden ja kävinkin ihan normaalisti treenaamassa. Eilen aamulla heräsinkin sit jäätävällä kurkkukivulla ja lämpöäkin oli vähän. Menin kuitenkin töihin, mutta treenistä pidin lepoa. Oon vaan lukenut lehtiä mitä tilasin tarjouksessa, ja tänään taas heräsin aivan jäätävä kaktus kurkussa ja kuumettakin on. Ottaa päähän, mutta minkäs sille mahtaa. Nyt levätään ja parannellaan ja sen jälkeen jatketaan siitä mihin jäätiinkin! 🙂

Viime kesästä lähtien, oikeastaan ihan loppu vuoteen saakka, tavoittelin lähinnä pelkästään sellaista freesiä ja kokonaisvaltaista hyvää oloa. En niinkään kiinnittänyt huomiota fysiikkaan, esimerkiksi sen symmetrisyyteen ja sitä kautta lihaskasvuun. En treenannut muhkeat muskelit mielessä, vaan tein sitä lähinnä hyvän olon vuoksi. Sisäisen ja ulkoisen. Tuon puolivuotisen aikana sain mun pääkopan kuntoon (vaikken edes tiennyt sen olevan mitenkään vinksallaan, kaikkea tässä koko ajan oppiikin!), ja nyt voin taas astetta fiksumpana ja viisaampana lähteä kohti uusia tavoitteita. 🙂

Voin sanoa olevani itsevarmempi, pitkäjänteisempi ja hyväksyvämpi tänä päivänä. Mua itseasiassa alkoi tänään huvittaa, kun selailin mun tietokoneen kätköistä vanhoja kuvia läpi. Nykyään oon kuin mikäkin tapettimuija (haamu, pliisu, you name it :D) siitä, mitä esimerkiksi muutama vuosi sitten olin, koska silloin naiivisti kuvittelin, että olen itsevarma. Mutta kaiken sen ”itsevarmuuden” teki överi irtoripset, tekotukka, jäätävä rusketus and other fake things. En rehellisesti sanottuna voinut mennä edes lähikauppaan ilman tekoripsiä tai -tukkaa!

Nykypäivänä voin oikeasti sanoa olevani itsevarma. Aidosti itsevarma! Mulla on hyvä olla just tällaisena. Ihan vaan Markona. 🙂 En tarvitse mitään härpäkkeitä tuomaan itsevarmuutta. Moni myös kuvittelee, että kun treenaa tavoitteellisesti, ”ei voi olla tyytyväinen itseensä”, koska tavoittelee koko ajan jotain parempaa. Kyllähän voi! 🙂 Voin silti pyrkiä olemaan vieläkin vahvempi, nopeampi, parempi!

Näitä hommia on oikeasti välillä ihan hyvä funtsia. Niitä ei välttämättä itse edes kunnolla tajua.

Yhden asian minkä oon myös ymmärtänyt, on se, että multa puuttuu kokonaan kilpailuvietti. Sen takia en koekaan, että esimerkiksi kisalavat tai kilpaurheilu ylipäätänsä (etenkään yksilölajissa) olis mun juttu. Multa kai puuttuu se halu olla muita parempi. Mun on ihan hyvä olla näin! Ainoa ketä vastaan kilpailen, olen minä itse.

Tottakai se tuntuu hyvältä olla hyvä tai saavuttaa jotain, mutta en saa kiksejä siitä, että oon jotain toista parempi, tai että teen jonkin asian paremmin, kuin joku muu. En tiedä voiko tää johtua esimerkiksi siitä, että mut ja mun sisko on kasvatettu lapsesta asti niin, että ollaan molemmat ihan samalla viivalla, saman arvoisia. Ilman mitään kilpailua vanhempien huomiosta tai mistään muustakaan. Kaikki ollaan jaettu, kuulkaas karkitkin ihan gramman tarkkuudella. 🙂 Tai ehkä siitä, että oon nuorempana harrastanut joukkuelajia? Kaikki ollaan puhallettu yhteen hiileen, eikä taisteltu toisiamme vastaan?

Mä en myöskään koulussa ollut koskaan se, jonka oli pakko saada luokan paras koenumero. En todellakaan! 😀 En koskaan ollut menestynein, eikä se haitannut mua pätkääkään. Jos se olis haitannut, mun päättötodistus ei varmastikaan näyttäisi siltä, miltä se nyt näyttää. Nykypäivänä muutenkin tuntuu, että kaikki kilpailee jostakin. Kuka on paras, menestynein, tikeimmässä kuosissa, kaunein, ahkerin jne. Sitä ei sanota ääneen, koska jengi ei välttämättä edes tajua sitä. Mutta silti suurinosa, ehkä jopa alitajuisesti, pyrkii siihen, että on muita parempi. Whyy!? Onko sekin lähtöisin huonosta itsevarmuudesta? Vai mistä?

 

Kuka antaa pikavippejä 18 vuotiaille?

Olen ollut pikavippejä vastaan koko sen ajan kun ne on Suomessa ollut, ja kun kuulin että lainsäädäntö tiukkenisi niiden suhteen, olin enemmän kuin tyytyväinen. Kuitenkin selvästi pahemmin mitään ei tapahtunut, sillä pikavippejä tarjotaan vieläkin lähes kaikille, myös 18 vuotiaille.

Kävi nimittäin silleen, että eräs etäisempi sukulainen oli joutunut jo ongelmiin vippien kanssa, ja hän on vain 18v! Miten voi saada lainaa tuossa iässä, kun tuokin heepo on sen verran nuori ja äly ei vielä pelaa ihan parhaalla tavalla, että parempi olisi kun kukaan ei hänelle lainoja antaisi. Ja jotenkin musta tuntuu, että jos hänet tapaisi kasvotusten, ei kukaan olisi tuota lainaa myöntänyt. Nyt kuitenkin on mahdollista saada pikavippi, 18v tai enemmän ihan netistä ja vielä niin tajuttoman helposti. Pikavippivertailuja 18 vuotiaille on netti täynnä, ja noita lainamestojakin ihan sikana.

Ja vielä kun katsoo kuinka moni paikka tarjoaa pikavippejä 18 vuotiaille, niin ei toi todellakaan vaikuta olevan mitenkäään haastava homma vippiä saada. Ja se on paha juttu, sillä just lainat olisi sellasia missä olis tavallaan hyvä, ettei niitä sais ihan tuosta vain ilman kunnon harkintaa. Tilanne on kuitenkin nykyään ihan toinen, kun tarjolla on pikavippejä, ja vielä nopeasti. “Rahat heti tilillä”, “Pikavippi 18v”, mainoksissa vaan kerrotaan kuinka helppoa niitä on saada, ja kuinka nopeasti rahat ovat käytössäsi.

Tälläistä tämä nyt taitaa olla, vippejä annetaan taas kaikille. Tulee huolestuttavasti mieleen vuosi 2006 ja 2007, jolloin kaikkialta sai lainaa ja helposti. Ja mehän tiedetään miten siinä sitten kävi. Onko tää taas niin, että niistä virheistä ja ajoista ei ole mitään opittu? Varsinkin kun ei olla oikein vielä toivottu tästä edellisestäkään, niin ei oikein olisi varaa aiheuttaa mitään uusia kriisejä. Varsinkin kun suomalaiset on muutenkin ottanut ihan innoissaan velkaa jo muutenkin tässä monen vuoden ajan. Eikä kyseessä ole pelkästään asuntolainat tai autolainat. Ei, siinä on otettu kulutusluottoa ja pikalainaa, kaiken edellä olevan lisäksi.

Pahat pilvet ovat ilmassa, ja toivon että tätä samaa virhettä ei taas tehtäisi. Jos kuitenkin taas annetaan noin helposti vippejä 18 vuotiaille, on riski sen suhteen aika kova.

I love shopping – Case silmälasit

Jos jokin asia pitäisi sanoa heikkoudekseni, olisi se varmasti intoni ostella hieman liikaa tavaroita ja erilaisia asusteita. Jos totta puhutaan, pärjäisin varmasti monta vuotta nykyisellä vaatekaapillani, mutta silti sinne vain tulee ja tulee lisää vaatteita, ihan tuosta vain hiljalleen. Samaten elektroniikka ja muuta kamaa, sitä on kertynyt ihan liikaakin jos rehellisiä ollaan.

Mutta, siltikin sitä tulee ostoksilla käytyä, joskin nyt olen yrittänyt vähentää kauppakeskuksiin menoa, koska se on kuin menisi baariin alkoholistina omalla kohdallani. Kuitenkin nettishoppailun helppous vaanii kotonani koko ajan, kuten kävin nyt eilen, kun laitoin tilaukseen netistä uudet silmälasit.

Totta puhuen en edes enään oikein muista miten päädyin lopulta sellaisella sivustolle kuin silmälasitnetistä.fi, mutta kun aloin sitä lukemaan ja sen jälkeen katselemaan silmälasien valikoimaa, oli homma jo liian pitkällä. Ja kun vastaavanlainen sivusto löytyi myös, sellainen kuin lasitnetistä.fi, niin tulos oli sitten että uudet silmälasit lähti tilaukseen saman illan aikana.

ostos silmälasit

No itse silmälasien osto nyt ei ollut mitenkään niin paha asia, sillä onhan niille nyt käyttöä. Ongelma on enemmän tämä tapa, jolla syöksyn syvälle ostoksien kierteeseen, josta sitten tuntuu olevan lähes mahdoton päästä pois. Monesti tuntuu että sitä ei osaa lopettaa ajoissa, vaan sitä antaa tilanteen jatkua kunnes on enään liian myöhäistä laittaa jarruja päälle.

Jos puhaltaisi pelin poikki jo ekoilla minuuteilla, onnistuisi se varmasti. Jos sitä yrittää tehdä siinä vaiheessa kun ostoskori on täynnä ja on valmiina tilaamaan, onnea vaan matkaan, sitä tulet tarvitsemaan. Sen takia mun pitäisikin paremmin huomata milloin tää tapahtuu, jotta sen voisi sitten estää ajoissa.

Kun vielä tää ei oo niin paha tilanne, ettäkö olisin siitä joutunut kunnon ongelmiin. Rahaa vaan menee ajoittain ihan turhaan, ja sitten tuntuu siltä että sitä katuu joskus mitä on tehnyt. Ja jos jatkan tätä rataa pidempään, on riski kokoajan suurempi että tehdään jotain tosi tyhmää. Eniten pelkään ehkä että tää on niinkuin sellanen addiktin kierre, että koko ajan pitää tehdä enemmän ja enemmän että saa samat kiksit siitä.

No joo, enpä oikein tiedä. Pitäskö sitä alkaa jotakin meditoida tai vastaavaa, kun sitä niin paljon suositellaan yleensä nykyään siihen että pystyy havaitsemaan mitä itse on tekemässä. En oo ikinä vaan sitä tehnyt ja se vaikuttaa hieman huuhaa jutulta.

En kyllä oikein tiedä, voinko nyt ikuisesti jatkaa näinkään…

Miksi ruokavalioiden vaikutuksia ei haluta ajatella?

Terveellinen ruokavalio on nykypäivänä viety ihan nextille levelille ja se perinteinen ruokakolmio on pistetty ihan nurinkurin monen asian suhteen. Tutkimuksia tehdään jatkuvasti ja uusia suosituksia putkahtaa joka päivä. Välillä on vaikea päättää, mihin haluaa uskoa ja mihin ei, seuraavana päivänä kun asiasta saattaa tulla taas toisenlainen kanta. Toiset vannovat raakaruoan nimeen, toiset sanovat sen olevan terveydelle vaarallista. Toiset koostavat ruokavalionsa lähestulkoon superfoodeista ja toiset sanovat niiden tuhoavan maksan. Kantoja on puolesta ja vastaan ja itse täytyy vaan päättää, mihin haluaa uskoa. Onko tälläinen ravistelu ja pinttyneiden tapojen kyseenalaistaminen kuitenkaan huono asia?

ruokaa

Pidin ennen ihan hulluna sitä, että joku elää ilman sokeria, maitotuotteita tai gluteenia, vielä ihan vapaaehtoisesti. Tavallaan pidän sitä vieläkin. En näe oikeastaan hyötyä muuttaa jotain mikä toimii, mutta samalla ajatukset on pikku hiljaa muuttuneet. Olen kuin vahingossa huomannut muutoksia olotilassani ensin vähennettyäni sokerin käyttöä, sitten vähentämällä viljatuotteita, varsinkin vaaleita viljoja ja nyt viimeisimpänä maitotuotteiden vähentämisen myötä. Olen joutunut myöntymään siihen, että gluteeni ja maitotuotteet eivät välttämättä olekaan se paras ravinnonlähde ja samat ravinteet saa kyllä muualtakin, jos haluaa. Hyötyjä ei huomaa ennen kuin kokeilee. Samoinhan kävi silloin kun muutin alunperin ruokailutapojani terveellisemmäksi. Se väsynyt ja turvonnut olotila oli normaali olotila, joten en tajunnut aiemmin tarvitsevani muutosta. On helppo sanoa, että voi hyvin, jos on tottunut oloonsa eikä välttämättä kaipaakaan muutosta, mutta kun kerran huomaakin voivansa vielä paremmin, silmät aukeaa. Nyt kun jätin ihan vahingossa maitotuotteita vähemmälle, huomasin olossani taas muutoksia, muutoksia asioihin, joiden en edes tajunnut olevan pielessä, mm. limaisuuteen. Minunkin kropassani oli jonkunnäköinen tulehdustila. Ehkä pieni asia eikä se limaisuus elämääni rajoita, mutta helpottaa kummasti hapen kulkua mm. ohjatessa, kun ne kaikki röörit onkin auki kunnolla.

Muistatteko kun kerroin teille, että olin haastattelussa hesariin tulehdusta vähentävästä ruokavaliosta. Haastatteluani ei liitettykään mukaan, koska se ei kuulemma mahtunut. Oma epäilykseni on, että totuus ei vastannutkaan sitä, mitä haluttiin. Tälläinen olo tuli jo haastattelun aikana kysyjän reaktioista. Tulehdusta poistava ruokavalio ei ollutkaan niin yksinkertaista ja helppoa, kun olisi toivottu. Että rajoittamalla karkit viikonloppuun ja vaihtamalla sokerijogurtti rahkaan ja marjoihin tulisi tuloksia. No tuleehan silläkin jo jotain, mutta valitettavasti se ei ole ihan niin yksinkertaista, aluksi, mutta siitä tulee yksinkertaista ja hyvä olo antaa motivaatiota muokata ruokavaliota lisää. Kerroin haastattelussa, että maitotuotteet aiheuttavat tulehdusta ja hetken päästä minulta kysyttiin, että eikös rahka ole kuitenkin hyvä välipala? Minulta kysyttiin myös, miten voi päästä irti karkeista. Jutusta haluttiin motivoiva kertomus siitä, kuinka joku on onnistunut noudattamaan tulehdusta poistavaa ruokavaliota. Mutta ei se tie minullekaan mikään helppo alkuun ollut ja karkeista pääsee eroon lopettamalla syömisen. Ei ole oikotietä onneen. Muutokset vain täytyi tehdä, jos tuloksia halusi eli paremman olotilan. Totuus tuntuu joskus vaikealta hyväksyä. Surullista on myös se, että osa lääkäreistä ei usko ruokavalion vaikutuksiin sairauksien hoidossa, kun niillä on monesti todella suurikin merkitys. Syöpäsolutkin elävät sokerista. Mitä jos lopettaisimme sokerien käytön? Vähenisivätkö syövät? Sokerista kun ei kropallemme ole todellisuudessa mitään hyöytä. Omega-3:n saanti vaikuttaa mm. mielialaamme. Olisimmeko pirteämpiä, jos söisimme enemmän kalaa? Terveellinen ruokavalio tuo energiaa, auttaa jaksamaan. Ei se ole sen monimutkaisempaa.ruokaa2

Hesarin jutun ruokavalion vaikutuksista tulehduksiin voi lukea täältä. Kertokaapa lukemisen jälkeen paljonko saitte siitä hyötyä tulehduksen poistamiseen. Tässä myös linkki toiseen hesarin juttuun siitä, mitä tulehdus elimistössä on. Lukekaa sekin. Sen jälkeen lukekaa aiemmin kirjoittamani juttu täältä. En ole lääkäri, en ravitsemustieteiden asiantuntija ja saatan olla mielipiteideni kanssa väärässäkin, mutta aika paljon olen kuitenkin perehtynyt asiaan ja kokenut itse muutoksia kropassani. Se kertoo minulle enemmän ja voin puhua oman ruokavalioni puolesta, vaikka ruokakolmio ei sitä tekisikään. En ole ehdoton ruokavaliossani, se on varmasti käynyt selväksi, mutta seurauksista olotilassa saan varmasti kärsiä joka kerta kun ruokatavoistani poikkean, enemmän tai vähemmän. Valinta on itsellä eikä oikotietä ole. Joskus olisi helpompi sulkea silmät ja elää helppoa elämää syöden kaikkea, mitä mieleen tulee, mutta pidemmän päälle huomaan, ettei se ollutkaan sitä helppoa elämää, kun korjaan ruokavalioni vaikutuksia seuraavina päivinä.

Laatikon ulkopuolella ajattelu?

box

Yritin miettiä tekstille jotain osuvaa otsikkoa suomeksi, mutta en keksinyt sellaista. Mielestäni tuo englanninkielinen sanonta vaan osuu niin hyvin siihen, mitä haen takaa eikä boxin ulkopuolelle ajatteleminen kuulosta suomeksi yhtä hyvältä. Vai olisiko sille joku parempi suomennos?

Ajattelin pohtia tässä tekstissä hieman sitä, miten joskus olemme hyvin kapeakatseisia emmekä osaa ajatella asioita muista näkökulmista kuin siitä yhdestä ainoasta. Tarkoitan pääasiassa niitä asioita, jotka kuvittelemme päässämme hyvin negatiiviseksi ja annamme niiden vaikuttaa mielialaamme ja toimintaamme, koska emme osaa katsoa tilannetta muista näkökulmista. Usein nimittäin teemme tilanteista päätelmiä päässämme, jotka vaikuttavat mielialaamme negatiivisesti, mutta niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Esimerkiksi ryhmäliikuntaohjaajana olen hyvin herkkä reagoimaan ympäristössäni tapahtuviin asioihin. Yritän lukea asiakkaiden ilmeistä ja eleistä, miten he kokevat tunnin, pohdin olosuhteita ja niiden vaikutuksia kävijämääriin ja saatan jopa pohtia, miksi jotkut asiakkaat eivät tulleet tunnilleni seuraavalla viikolla. Saattaa tulla viikko, kun tunnilla on vain 6 asiakasta, puolet on ensikertalaisia, joiden on vaikea pysyä mukana ja koen epäonnistuneeni ohjaajana, kun kaikki eivät pysy heti treenissä mukana ja asiakkaita on niin vähän. Mutta en tule ajatelleeksi sitä, että nyt on a) kesäloma ja ihmisillä on muutakin tekemistä, b) kaikki tunnit ovat helteellä hiljaisia, c) osa asiakkaista vaihtelee tunteja aina oman aikataulun mukaan eikä käy samoilla tunneilla viikosta toiseen d) tämä tunti ei vaan ole heille mieluinen e) tuntini paikka on uusi tässä aikataulussa eivätkä kaikki ole vielä löytäneet sitä jne. Itseasiassa juuri näin kävi kesäkuun alussa, kun yhden tuntini aika muuttui ja ensimmäisillä viikoilla asiakkaita oli vähemmän. Melkein itkua vääntäen ajelin kotiin, kun mietin, että koko kesä menee näin, ettei siellä käy ketään. Vaikka se oli vain yksi tunti. Mutta nyt asiakasmäärät ovatkin taas kasvaneet ja palautekin tunneista on hyvää. Viimeksi eilen sain kuulla useammalta, että olen todella selkeä ja oli hauskaa treenata. Jopa pitkästä aikaa pumppiin tullut asiakas sanoi, että pysyi hyvin mukana ja osasi valita ohjeillani sopivat painot, joilla treenata. Juuri niitä asioita, mitä tavoittelenkin ohjatessa. Että asiakas saa vain nauttia treenaamisesta turhia miettimättä. Märehtimiseni oli siis ihan turhaa. Ja onhan se niinkin, ettei kaikkia vain voi miellyttää.

Jos alan miettimään omaa jumppakäyttäytymistäni asiakkaana, niin olen hyvin kaavoihin kangistunut. Käyn viikosta toiseen samoilla tunneilla, vaikka tiedän, että meidän salilla on paljon muitakin hyviä ohjaajia ja tunteja, olen vakoillut heitä oven takana 😉 Saatan käydä joskus kokeilemassa muitakin tunteja ja oikeasti tykätä niistä tosi paljon, mutta silti menen taas seuraavalla viikolla sille samalle tunnille, missä olen aina ennenkin käynyt. Vaikka en siis palaa enää sille hyvän ohjaajan tunnille, pidin siitä silti. Ja joskus vain itse tunti ei kolahda, vaikka ohjaaja ohjaisikin sen hyvin. Esimerkiksi tanssitunneissa olen vain niin huono, että paraskaan ohjaaja tuskin saa kipinääni syttymään jatkuvaksi. Ja vielä se täytyy sanoa, että asiakkaana tunneilla olen monesti niin keskittynyt, että voisi välillä varmasti luulla, etten ole ollenkaan innostunut tai kiinnostunut, vaikka todellisuudessa olen vain keskittynyt. Muistan, kuinka kerran ajattelin itsekin yhdestä asiakkaasta, että tuo ei tainnut pitää tästä tunnista yhtään, mutta hänestä tulikin vakioasiakas ja sain häneltä palautetta, että tuntini on todella kiva. Ylianalysointi on siis ihan turhaa ja monesti saa huomata, että tekee omassa päässään asioista ihan muita päätelmiä kuin ne todellisuudessa ovat. Vaikka siellä tunnilla olisi vain 6 asiakasta, niin täytyy asennoitua samalla tavalla kuin että siellä olisi 60. Seuraavalla viikolla voi olla taas 30 asiakasta. Ja jokainen tunti on kuitenkin oma käyntikortti. Riittää kun nuo kaikki 6 kehuvat tuntia ystävilleen ja hekin tulevat kokeilemaan.

Eihän anneta pienten asioiden muodostua päässämme liian suuriksi? Pysähdytään miettimään asioita myös muilta kannoilta ja mietitään, ovatko ajatuksemme realistisia. Ja jos omassa toiminnassa onkin jotain parannettavaa, niin parannetaan ja näytetään kaikille, ettei jäädä pyörimään niissä negatiivisissa ajatuksissa. Ne ei kuitenkaan johda mihinkään. Saat paremman mielen kun näytät itsellesikin, että nuo typerät ajatukset olivat ihan turhia ja oikeasti osaat ja pystyt vaikka mihin! 🙂

Tee niitä toiminnallisten lihasten liikkeitä!

Aikaisempaan postaukseeni kesätreenaamiseen liittyen moni kertoi jättäneensä salitreenit ja ryhmäliikunnat kesän ajaksi tauolle ja siirtyneensä ulkotreeneihin. Silti moni aikoi pitää lihaskuntoharjoitteluaan jollain tavalla yllä myös kesän aikana. Uskon, että treenimäärät monilla vähenee kesällä ja tietynlainen laiskuuskin iskee jossain vaiheessa. Itselleni on ainakin käynyt niin. Loman ensimmäiset viikot virtaa riitti enemmän kuin koskaan ja treenimäärätkin olivat sen mukaiset, mutta nyt on alkanut kaikki muu toiminta ja rentoilu kiinnostaa enemmän, mikä on tietysti aivan ok. Lomahan on rentoutumista varten 🙂

mökkitreenit

Mökilläkin voi tehdä pieniä treenejä kehonpainoa käyttäen

Koska monella treenimäärät kesällä vähenee eikä välttämättä ehdi salille treenaamaan niin montaa kertaa viikossa kuin haluaisi, on järkevämpää treenata kerralla useampi lihasryhmä. Jos pidät realistisena, että ehdit viikossa vain 1-2 kertaa salille, on ihan turha tehdä 5-jakoisella ohjelmalla treeniä. Kesän ajaksi voisinkin suositella enemmän toiminnallista treeniä eli muodosta treenisi moninivelliikkeistä, jotka kuormittavat montaa lihasryhmää samanaikaisesti. Saat lyhyessä ajassa kuormitettua koko vartaloa, syke nousee korkealle, kun koko vartalo joutuu tehdä töitä isojen kuormien liikuttamiseksi ja lihaskuntosi pysyy yllä kesänkin ajan.

Kävimme eilen Maijun kanssa kuvailemassa ja lenkkipolun varrella tuli vastaan pieni harjoittelupaikka, josta löytyi mm. 22 kilon tanko. Alla olevassa videossa teen tangolla Clean&jerk-liikettä, joka kuormittaa samalla kertaa koko vartaloa. Tässä on siis yksi hyvä liike toiminnalliseen harjoitteluun. Liike lähtee ikäänkuin maastavetona, rinnallevedon kautta etukyykkyyn ja työntö ylös. Isommilla painoilla voi käyttää pompautusta reisiltä apuna ylöstuonnissa. Tuossa on myös tärkeää pitää keskivartaloa koko ajan tiukkana ja tankoa rinnalle tuodessa joustaa jaloista alle. Sportyplanner.fi-sivuilta voit hakea enemmän ideoita toiminnalliseen harjoitteluun ihan ilmaiseksi.

Musta tulee isona bodari tai nörtti

bodariEnnen ku siirrytään otsikossa viittaamaani tulevaisuuden uraani (..) olen ollu havaitsevinani perän pienentymistä, koska joku nanogramma rasvaa siitä on nyt poistunut. Aloin ottamaan todistusaineistoa mutta AAHA! Vyötärö tiivistyy mutta toistaseksi kun oikein vääntää ni perässä vielä löytyy. Vyötäröki on alkanu taas kutistumaan ku leikattiin pikkusen hiilaria pois ruokavaliosta.

 

Oon syöny nätisti ohjeen mukaan viikottaista cheat mealiä lukuunottamatta ja jostain syystä nyt eilinen cheatmeali kesti useamman tunnin.. Tai siis alotin sen aamulla nykäsemällä pari minimaalista kinder-karkkia aamupalan kylkeen, jatkoin sujuvasti keskustassa porkkanaleivos- kahveilla ja siitä sitten vasta varsinaisen aterian kimppuun. Joka oli siis itsetehtyä pitsaa ja järkyttävän kokonen karkkisäkki Makuunista. Mää tykkään syörä nimittäin.

 

Mutta enhän minä näin sais oikeesti tehä mutta tein nyt jostain syystä. Tääki päivä on menny sillä sun tällä ruualla MUTTA mua ei kiinnosta ku oon niin mielissään mun uudesta tulevasta harrastuksesta. 😀 Tai noh, kävin kokeilemassa painonnostoa näytetunnilla! Haluaisin oppia tempaseen ja muuta mukavaa sekä oikeet kyykkytekniikat ja oon aina miettiny esimerkiks valakyykkyä (tanko suorilla käsillä pään päällä/kehon takapuolella ja kyykky syvään) mutten oo uskaltanu yksinään kokeilla. Tuolla tutustumistunnilla käytiin vartissa nopeasti läpi rinnallevetoa ja tempasua ja valakyykkyjä testattiin myös. Niin kivaa! Tahtoo lisää! Kyseisessä kuntokeskuksessa (Oz MAX) alkaa painonnostotunti, mutta siellä pitää olla jäsenenä että voi osallistua. Ajattelin siis ottaa selvää missä vois käydä ohjatusti noita reenaamassa! Mukavan kokonaisvaltasta treeniä ja kiva välillä tehdä jotain muuta ku ihan normi salia. Oon luultavasti aika surkea noissa eli sitä suuremmalla syyllä haluan treenata niitä. Pelkällä tangolla mentiin näytetunnilla ja ainakin liikkuvuus riitti hyvin.

 

Nojoo, ehkä musta ei tuu painonnostajaa mutta kivaa kokeilla uusia juttuja. Nyt koitan palata normiarkeen (eli alan JUST NYT kokkaamaan makaroonia ja kanaa ettei voi huomenna keksiä tekosyitä) ja selvitä kiireisestä alkuviikosta, palkintona odottelee torstain Mannis-maistatus Liikussa (lue edellinen postaus jos et tiedä mistä on kyse) ja viikonlopun Tampereen reissu!