Archive

Category Archives for "Elämän Jutut"

Aidosti itsevarma?

Hola pitkästä aikaa! Missähän on mun blogimotivaatio? Mua ei oo juurikaan kiinnostanut kirjoitella mitään. On ollut kivaa vaan nauttia arjesta omine juttuineen, ja panostaa niihin. ”Talk less, do more” on ollut aika osuva viime aikoina. Tosin kai sitä voisi myöntää, että liityin jopa E-kontaktin jäseneksi tän arvostelun takia. 🙂

Ylläri muuten, että heti kun treenit sujuu älyhyvin ja kroppa on yhteistyöhaluinen, niin iskee flunssa. Maanantai-aamuna tää alkoi pienellä kurkkukivulla, joka helpotti päivää kohden ja kävinkin ihan normaalisti treenaamassa. Eilen aamulla heräsinkin sit jäätävällä kurkkukivulla ja lämpöäkin oli vähän. Menin kuitenkin töihin, mutta treenistä pidin lepoa. Oon vaan lukenut lehtiä mitä tilasin tarjouksessa, ja tänään taas heräsin aivan jäätävä kaktus kurkussa ja kuumettakin on. Ottaa päähän, mutta minkäs sille mahtaa. Nyt levätään ja parannellaan ja sen jälkeen jatketaan siitä mihin jäätiinkin! 🙂

Viime kesästä lähtien, oikeastaan ihan loppu vuoteen saakka, tavoittelin lähinnä pelkästään sellaista freesiä ja kokonaisvaltaista hyvää oloa. En niinkään kiinnittänyt huomiota fysiikkaan, esimerkiksi sen symmetrisyyteen ja sitä kautta lihaskasvuun. En treenannut muhkeat muskelit mielessä, vaan tein sitä lähinnä hyvän olon vuoksi. Sisäisen ja ulkoisen. Tuon puolivuotisen aikana sain mun pääkopan kuntoon (vaikken edes tiennyt sen olevan mitenkään vinksallaan, kaikkea tässä koko ajan oppiikin!), ja nyt voin taas astetta fiksumpana ja viisaampana lähteä kohti uusia tavoitteita. 🙂

Voin sanoa olevani itsevarmempi, pitkäjänteisempi ja hyväksyvämpi tänä päivänä. Mua itseasiassa alkoi tänään huvittaa, kun selailin mun tietokoneen kätköistä vanhoja kuvia läpi. Nykyään oon kuin mikäkin tapettimuija (haamu, pliisu, you name it :D) siitä, mitä esimerkiksi muutama vuosi sitten olin, koska silloin naiivisti kuvittelin, että olen itsevarma. Mutta kaiken sen ”itsevarmuuden” teki överi irtoripset, tekotukka, jäätävä rusketus and other fake things. En rehellisesti sanottuna voinut mennä edes lähikauppaan ilman tekoripsiä tai -tukkaa!

Nykypäivänä voin oikeasti sanoa olevani itsevarma. Aidosti itsevarma! Mulla on hyvä olla just tällaisena. Ihan vaan Markona. 🙂 En tarvitse mitään härpäkkeitä tuomaan itsevarmuutta. Moni myös kuvittelee, että kun treenaa tavoitteellisesti, ”ei voi olla tyytyväinen itseensä”, koska tavoittelee koko ajan jotain parempaa. Kyllähän voi! 🙂 Voin silti pyrkiä olemaan vieläkin vahvempi, nopeampi, parempi!

Näitä hommia on oikeasti välillä ihan hyvä funtsia. Niitä ei välttämättä itse edes kunnolla tajua.

Yhden asian minkä oon myös ymmärtänyt, on se, että multa puuttuu kokonaan kilpailuvietti. Sen takia en koekaan, että esimerkiksi kisalavat tai kilpaurheilu ylipäätänsä (etenkään yksilölajissa) olis mun juttu. Multa kai puuttuu se halu olla muita parempi. Mun on ihan hyvä olla näin! Ainoa ketä vastaan kilpailen, olen minä itse.

Tottakai se tuntuu hyvältä olla hyvä tai saavuttaa jotain, mutta en saa kiksejä siitä, että oon jotain toista parempi, tai että teen jonkin asian paremmin, kuin joku muu. En tiedä voiko tää johtua esimerkiksi siitä, että mut ja mun sisko on kasvatettu lapsesta asti niin, että ollaan molemmat ihan samalla viivalla, saman arvoisia. Ilman mitään kilpailua vanhempien huomiosta tai mistään muustakaan. Kaikki ollaan jaettu, kuulkaas karkitkin ihan gramman tarkkuudella. 🙂 Tai ehkä siitä, että oon nuorempana harrastanut joukkuelajia? Kaikki ollaan puhallettu yhteen hiileen, eikä taisteltu toisiamme vastaan?

Mä en myöskään koulussa ollut koskaan se, jonka oli pakko saada luokan paras koenumero. En todellakaan! 😀 En koskaan ollut menestynein, eikä se haitannut mua pätkääkään. Jos se olis haitannut, mun päättötodistus ei varmastikaan näyttäisi siltä, miltä se nyt näyttää. Nykypäivänä muutenkin tuntuu, että kaikki kilpailee jostakin. Kuka on paras, menestynein, tikeimmässä kuosissa, kaunein, ahkerin jne. Sitä ei sanota ääneen, koska jengi ei välttämättä edes tajua sitä. Mutta silti suurinosa, ehkä jopa alitajuisesti, pyrkii siihen, että on muita parempi. Whyy!? Onko sekin lähtöisin huonosta itsevarmuudesta? Vai mistä?

 

I love shopping – Case silmälasit

Jos jokin asia pitäisi sanoa heikkoudekseni, olisi se varmasti intoni ostella hieman liikaa tavaroita ja erilaisia asusteita. Jos totta puhutaan, pärjäisin varmasti monta vuotta nykyisellä vaatekaapillani, mutta silti sinne vain tulee ja tulee lisää vaatteita, ihan tuosta vain hiljalleen. Samaten elektroniikka ja muuta kamaa, sitä on kertynyt ihan liikaakin jos rehellisiä ollaan.

Mutta, siltikin sitä tulee ostoksilla käytyä, joskin nyt olen yrittänyt vähentää kauppakeskuksiin menoa, koska se on kuin menisi baariin alkoholistina omalla kohdallani. Kuitenkin nettishoppailun helppous vaanii kotonani koko ajan, kuten kävin nyt eilen, kun laitoin tilaukseen netistä uudet silmälasit.

Totta puhuen en edes enään oikein muista miten päädyin lopulta sellaisella sivustolle kuin silmälasitnetistä.fi, mutta kun aloin sitä lukemaan ja sen jälkeen katselemaan silmälasien valikoimaa, oli homma jo liian pitkällä. Ja kun vastaavanlainen sivusto löytyi myös, sellainen kuin lasitnetistä.fi, niin tulos oli sitten että uudet silmälasit lähti tilaukseen saman illan aikana.

ostos silmälasit

No itse silmälasien osto nyt ei ollut mitenkään niin paha asia, sillä onhan niille nyt käyttöä. Ongelma on enemmän tämä tapa, jolla syöksyn syvälle ostoksien kierteeseen, josta sitten tuntuu olevan lähes mahdoton päästä pois. Monesti tuntuu että sitä ei osaa lopettaa ajoissa, vaan sitä antaa tilanteen jatkua kunnes on enään liian myöhäistä laittaa jarruja päälle.

Jos puhaltaisi pelin poikki jo ekoilla minuuteilla, onnistuisi se varmasti. Jos sitä yrittää tehdä siinä vaiheessa kun ostoskori on täynnä ja on valmiina tilaamaan, onnea vaan matkaan, sitä tulet tarvitsemaan. Sen takia mun pitäisikin paremmin huomata milloin tää tapahtuu, jotta sen voisi sitten estää ajoissa.

Kun vielä tää ei oo niin paha tilanne, ettäkö olisin siitä joutunut kunnon ongelmiin. Rahaa vaan menee ajoittain ihan turhaan, ja sitten tuntuu siltä että sitä katuu joskus mitä on tehnyt. Ja jos jatkan tätä rataa pidempään, on riski kokoajan suurempi että tehdään jotain tosi tyhmää. Eniten pelkään ehkä että tää on niinkuin sellanen addiktin kierre, että koko ajan pitää tehdä enemmän ja enemmän että saa samat kiksit siitä.

No joo, enpä oikein tiedä. Pitäskö sitä alkaa jotakin meditoida tai vastaavaa, kun sitä niin paljon suositellaan yleensä nykyään siihen että pystyy havaitsemaan mitä itse on tekemässä. En oo ikinä vaan sitä tehnyt ja se vaikuttaa hieman huuhaa jutulta.

En kyllä oikein tiedä, voinko nyt ikuisesti jatkaa näinkään…